Teksti: Julia Sini-Tuuli
”Miehet kiskoivat hänet autoon. Hänen viimeinen ajatuksensa oli, ettei hänen olisi ikinä pitänyt muuttaa Tukholmaan. Paska kaupunki.” (Jans Lapidus: Rahalla saa)
Näin tapahtuu aloittamani kesälomakirjan ensimmäisessä luvussa. Ei erityisen rohkaisevaa, jos tarkoituksena on muuttaa Tukholmaan parin kuukauden päästä. Entä jos minullekin käy näin? Jos kaikki menee pieleen ja kadun Tukholmaan muuttoa? Laitan kirjan pois ja valitsen sen sijaan kevyen romanttisen komedian.
Rohkeutta on tehdä ratkaisuja, jotka pelottavat
Olen muuttamassa Tukholmaan reilun kahden viikon päästä. Muuttoon liittyy paljon ajatuksia ja epävarmuuttakin. Miten viihdyn siellä? Tutustunko ihmisiin, saanko kavereita? Millaisen asunnon löydämme? Millainen uusi työpaikka on? Ei kai siellä vain ole hometta? (joskus työpaikkaa homeen takia vaihtaneena joudun miettimään tätäkin). Millaisia työkaverit ovat? Sopeudunko suurkaupunkiin? Opinko kielen? Miten terveydenhoito toimii? Saanko kaikki tavarat pakattua muuttoon mennessä?
Kysymyksiä on paljon. Kuitenkin myös vastauksia tulee vähitellen. Löysin työpaikan. Saan annettua yhden huonekalun sinne, toisen tänne. Vanhempani ja miesystäväni auttavat muutossa. Löysin monta suomalaisten Facebook-ryhmää, joista voi etsiä kavereita. Kyllä kaikki järjestyy.
”Entä jos” -ajattelu on kuitenkin minulle tuttua muissakin yhteyksissä. Viime aikoina olen havahtunut siihen, kuinka monella elämänalueella ajatus voi vaikuttaa – eikä yleensä positiivisesti. Tällä ajatuksella on helppo sabotoida melkein mikä tahansa asia elämässä. Kun ajattelee jo valmiiksi, ettei mikään kuitenkaan onnistu, on riskinä jättää edes kokeilematta. Miksi kokeilla, jos kuitenkin menee pieleen? Kun ei ota riskiä, ei voi menettää mitään, mutta ei toisaalta saadakaan mitään.
Yksinkertaisimmillaan ”entä jos” -ajattelutapa näkyy esimerkiksi matkalle pakkaamisessa. Mitä jos sataakin, vaikka koko viikoksi on luvattu aurinkoa? Mitä jos kolmesta villapaidastani huolimatta minulle tulee kuitenkin kylmä? Entä jos nämä neljä kirjaa eivät riitäkään lukemiseksi? Tai mitä jos en ehdikään lukea lainkaan ja silloin raahasin kirjat mukanani turhaan? Huoli siitä, ettei voi tietää, mitä matkalla tapahtuu, tekee pakkaamisesta hitaampaa. Kaikkea täytyy miettiä. Toki piirteestä on myös hyötyä. Silloin ainakin vähemmän todennäköisesti käy niin, että jotain olennaisen tärkeää on unohtunut kotiin. Se kuitenkin tekee asioista myös turhan stressaavaa. Joskus onkin parempi vain antaa olla ja luottaa siihen, että asiat järjestyvät.
Siksi olenkin iloinen, että olen muuttamassa Ruotsiin. Se ei ollut vaihtoehtona helpoin, mutta se tuntuu silti parhaalta – ainakin suurimman osan ajasta, aina silloin kun ei tarvitse hyvästellä tärkeitä ihmisiä Suomessa. On mahdollista, että kaikki menee pieleen. On mahdollista, että menetän työpaikkani, eroan miesystävästäni tai sairastun vakavasti. Suomeen pääsee kuitenkin aina takaisin eikä ainakaan tarvitse miettiä, millaista olisi ollut, jos olisin uskaltanut lähteä.
Entä jos kaikki meneekin hyvin?
Vastavoimaksi huolille ja pessimismille sopii hyvin Leon kappale ”Jos käykin niin”: ”Entä jos käykin niin, että mä aikuistun, entä jos rakastun, ulapalta rantaudun? Entä jos käykin niin, että mä valaistun? Entä jos onnistun, mitä jos onnistun?”
Kun kuulin tämän kappaleen, se kosketti minua heti. Olen mestari miettimään, mikä voi mennä pieleen. Yleensä elämässä asiat ovat kuitenkin järjestyneet tavalla tai toisella. Entä jos vaihtaisinkin ajattelutapaa? Entä jos saankin viettää monta hienoa vuotta uudessa maassa? Entä jos olemme onnellisia yhdessä? Entä jos tuleva työpaikkani onkin unelmatyöni, tai ainakin sen verran hyvä, ettei joka aamu harmita mennä töihin? Entä jos kotiudun Tukholmaan ja löydän uusia ystäviä, joiden kanssa jakaa elämää? Entä jos välit vanhoihin ystäviin säilyvät välimatkasta huolimatta? Entä jos kaikki järjestyykin? Jos selviän kaikista niitä vaikeuksista, mitä vielä tulee vastaan, ja saan jakaa ne rakkaiden ihmisten kanssa?
Kukaan ei tiedä, mitä elämässä tulee tapahtumaan. Tulevaisuudesta murehtiminen ei kuitenkaan vähennä riskejä vaan enemmänkin vähentää iloa ja ehkä jopa estää tekemästä itselle tärkeitä asioita. Edesmennyt presidentti Mauno Koivisto sanoikin viisaasti: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”
Lue myös:
”Elämää ei kannata pelätä” – Ikä on tuonut Markulle viisautta käsitellä tunteitaan
”Unelma vie sinua sydämesi suuntaan” – Amelii uskaltaa seurata unelmiaan pelosta huolimatta
Pitävätkö ruotsalaiset suomalaisia tyylittöminä ja muita stereotypioita
Sinisiä tuulia 